| ◄ Etusivulle |
| ◄ Musiikki |
| ◄ Genrevalikko |
| ◄ Eurodance |
| ► Levyn tietoihin |
|
| E-Type - Eurotopia |
| Alkutunnelmat Kun 90-luvun jälkeen eurodance koki suoraan sanottuna totaalisen kuoleman, oli melkoinen yllätys, että näinkin pitkälle 2000-luvulta löytyy vielä sellaista materiaalia, joka on selvästi pysynyt alkuperäisille elementeilleen uskollisena. Ennakko-odotukset eivät silti olleet kovin kummoiset, koska eurodancekin on sekoittunut ja sulautunut muihin tyyleihin. Lähdetäänpä katselemaan millainen elämys Tämä E-Typen uusin lätty on. 1. True Believer {3:40} Startti on perinteinen E-Type-tyylinen sisäänajo, josta kappale kehittyy melko nopeasti tanssittavaksi kamaksi ja Martinin vokaalit pääsevät vauhdittamaan menoa. Kertosäkeen vetää Sanne Karlsson, joka pärjää uskottavuudessa jopa Nana Hedinille. Rumpukone on ehkä hieman liian pyöreä ja biisi alkaa puuduttamaan helposti. Vokaalikoukut ovat ihan onnistuneita ja melodiat ovat hienoja. Avausraita ei räjäytä pankkia, mutta on kaikkiaan ihan toimiva. 2. The Tide {3:57} Kakkosraita starttaa Sash-tyylisellä melodialla ja efekteillä. Rumpukoneessa on nyt enemmän draivia ja kun Martin pääsee ääneen, on helppo huomata, että The Tide on selkeästi avausraitaa ehjempi ja perinteikkäämpi kokonaisuus. Tässä biisissä on ideaa ja tietynlaista melankolisuutta, joka sopii eurodanceen kuin nenä päähän. Sanne Karlsson venyy tässäkin biisissä aivan huikeaan suoritukseen. Draivinsa, meininkinsä ja hienon melodiarakenteensa, sekä erinomaisen rumpukoneen ansiosta The Tide nousee kirkkaasti avausraidan ohi. 3. Eurofighter {3:47} Jotenkin samantapainen alku kuin True Believerissä. Rumpukone on keveämpi kuin kummassakaan ensimmäisessä, mutta toisaalta taustamurinat ja nopea biitti sopivat biisiin erinomaisesti. Kertosäkeen sisäänheitossa tuleva kupliva melodiarakenne on suorastaan huikean hieno. Martinin räpähtävät vedot ja jälleen kerran aivan uskomaton suoritus Sanne Karlssonilta kertosäkeessä siivittävät tämän biisin vähintäänkin samalle tasolle The Tiden kanssa. Selvää hittiainesta. 4. Make Us High {4:09} Neljäs veto aloittaa haikean voimakkaalla melodialla, josta biisi suoraan sanottuna räjähtää lentoon Martinin "Make Us High" -huokauksen jälkeen. Sen jälkeen onkin lähes pakko henkäistä ihastuksesta, nimittäin Sanne Karlsson vetää esiin sellaisen suorituksen, että oksat pois. Melodiarakenne ja sanojen sovitus ovat 110% täydelliset. Taustamurinat löytyvät juuri sopivana helminauhana ja rumpukonekin on juuri sopivasti miksattu. Kuplivat melodiat ja aivan uskomaton draivi yhdessä Sannen laulun kanssa tekevät tästä ylivoimaisesti albumin parhaan biisin, siitäkin huolimatta että itse Martinia ei biisissä sitä yhtä kuiskasta lukuun ottamatta kuulla. 5. Like A Child {4:17} Like A Child lähtee liikkeelle selkeästi progressiivisempana kuin albumin muut biisit ja siitä puuttuu tietynlainen eteenpäin vievä elementti. Tausta on aavistuksen jankuttava, mikä ajan oloon voi hieman väsyttää. Kuitenkin Martinin ja Sannen vokaalit pelastavat biisin hyvin, ja myös melodiat ovat kunnioituksensa ansainneet. Sanoisinko, ettei välttämättä aivan huikea veto, mutta albumille sopiva hieno biisi kuitenkin. 6. Last Day Alive {4:01} Alku lupailee heti hienoa eurodance-biisiä ja Martinin huudahduksen jälkeen biisi lähteekin rullaamaan kivasti, joskin rumpukoneen latteus hieman syö nautintoa, mutta pian sekin kuitenkin unohtuu kun Sanne pääsee ääneen. Täytyy kyllä omaksi ihmetyksekseenkin sanoa, ettei Nana Hedinilläkään ole näin hyvä ääni. Last Day Alive on ihan kiva keskitason ralli tälle levylle, mutta ei oikein yllä ihan kärkibiisien (Eurofighter, Make Us High, The Tide) tasolle. Like A Childin kanssa aika samalla viivalla. 7. To The Lions {3:42} Sannen haikeat vokaalit kajahtavat ilmoille heti alussa melodioineen, jonka jälkeen tulee melko typerältä kuulostava kohtaus, jossa rumpuja pyöritellään hetken ikään kuin tyhjäkäynnillä. Kertosäkeessä kuitenkin sitten tilanne onneksi korjaantuu ja pysyy myös toisen säkeistön ajan samanlaisena. Martinia ei tässäkään biisissä kuulla, mutta muuten biisi on draiviltaan ja melodioiltaan erittäin hieno. Parempi kuin Like A Child ja Last Day Alive, mutta lopuille se ei sentään pärjää. True Believerin kanssa melko samassa kastissa. 8. Ding Ding Song {3:34} Ensisoundeista asti on selvää, että kyseessä ei ole eurodance-biisi vaan puolivillainen slovari, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Biisi on kivan kesäinen ja letkeä. E-Typelle tyypilliset melodiat löytyvät tästäkin ja Martinin laulu on ihan hassunhauskaa. Biisin naisvokaaleista vastaa poikkeuksellisesti Anna Nordell, ja eron Karlssoniin kyllä kuulee. Biisin nimestä pitkä miinus, sillä se on todellakin aivan järkyttävän järjyttävä. 9. Inside {4:52} Levyn lopetusbiisi starttaa kivalla melodialla ja mukavilla syntikkasoudeilla ja siitä odottaa heti hyvällä draivilla varustettua eurodance tai jopa eurotrance-vetoa. Paskan marjat. Odotukseksi se myös jää. Rumpukoneeksi tulee särisevä ja hyökkäävä soundi, joka muistuttaa ikävällä tavalla Benny Benassin biisejä. Vokaalitkin on miksattu turhan taustapainotteisiksi eikä tästä raidasta saa oikein muutenkaan mitään irti. Täysin surkea ja säälittävä veto, jonka tilalle olisi ehdottomasti kaivattu jotain aivan muuta. Yhteenveto: Olen lukenut jostain, että Martin Eriksson loukkasi kätensä juuri albumia äänitettäessä skeittionnettomuudessa, ja sen takia biisien kasaamisen kanssa tuli kiire. Osittain se valitettavasti paistaa läpi tältä levyltä: Koko levy on vain pitkähkön sinkun mittainen. Kaksi viimeistä raitaa olivat ilman muuta pettymyksiä, varsinkin viimeinen, mutta alkupäästä levy on mukava ja tiukka paketti jota jaksaa kyllä kuunnella moneenkin kertaan. Kyseessä on kuitenkin yksi yhtyeen parhaista lätyistä. Huippuhetkiä: Make Us High, The Tide, Eurofighter Aallonpohjalla: Ding Ding Song, Inside Lopullinen arvosana: 4/5 |
| Muut tiedot |
| Julkaisuvuosi: 2007 Raitojen lukumäärä: 9 Levyn kokonaispituus: 36:05 - (0h 36min 5 sec) |