| Dragonsphere |
 |
|
| Sanallinen arviointi |
Dragosphere tuo grafiikan osalta melkein välittömästi mieleen erään toisen pelin: "Lure Of The Temptress." Johtuen varmaan lähinnä siitä, että piirrostekniikka on samantapainen ja tunnelma on myös melko lähellä sitä. Linna etenkin on kauniisti piirretty, eikä muusakaan osassa peliä mitään vikaa ole. Ihan kiitettävää työtä.
Musiikki - etenkin linnassa - on ehkä onnistuneinta tunnelmanluomista mitä minä olen koskaan kuullut. Okei, siis musiikki voi auttaa tunnelmaan pääsemisessä, mutta harvoin se suorastaan tekee tunnelman. Tämän pelin kohdalla niin kuitenkin on. Dragosphere on musiikillisesti laadukas, siitä ei päästä yhtään minnekään.
1994 ei ollut vielä kovin harvinaista, että pelien ääninäyttely ontui, tai että sitä ei ollut ollenkaan. Microprose on laittanut tähän peliin kompromissiratkaisun. Dialogit ovat puhuttuja, mutta asioiden kuvaukset jäävät luettavaksi pelaajalle. Pelimaailma on niin detaljoitu ja yksityiskohtainen, ettei tätä pidä ihmetellä. Ääninäyttely olisi jo pelkästään vienyt ainakin pari cd:tä. Sen verran paljon tekstiä peli nimittäin sisältää. Ääniefektit ovat heikot, ja ääninäyttelyn dubbaus on suoraan sanottuna kehnoa tasoa.
Dragonspheren käyttöliittymää on käytetty muuten parissa muussakin pelissä. Ne ovat "Rex Nebular" ja "Return Of The Fantom." Komentopohjainen valikko on ihan kiva, mutta sitä tarvitsee oikeastaan aika harvoin, koska jokaisella pelin esineellä on omat komentonsa erikseen. Tämä aiheuttaa jonkin verran lineaarisuutta, mikä toisaalta kompensoi pelin muuta vaikeutta. Mielestäni käyttöliittmä on ihan asiallinen.
Tunnelmaan ja viihdyttävyyteen perehtyminen tämän pelin osalta on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta alussa peliä ei malta millään lopettaa pelaamista, mutta tietyssä vaiheessa homma alkaakin sitten puuduttamaan, kun ei olekaan enää niin selvää mitä pitää tehdä ja minne mennä. Keskustelut antavat jonkin verran syvällisyyttä hahmoihin, mutta pelimaailman kuvaus on se, mikä tässä eniten jaksaa viehättää. Tekstiä on kirjoitettu niin paljon, että jo pelkästään sen lukeminen vie noin puolet peliajasta. Ne myös kannattaa lukea, sillä niissä on monesti melko krusiaaleja vihjeitä tulevia keskusteluja varten. Dragonsphere on mielestäni tunnelmaltaan erinomainen.
Aikalaisekseen animaatiot ja liikeet ovat ihan hyvin toimivia ja pehmeästi toteutettuja. Pelin taianomainen maailma on herätetty hienosti henkiin ja kaikki tuntuu loppuun asti viimeistellyltä. Ehkä kuitenkin taustaa olisi voinut animoida vähän enemmän?
Mircroprose on näköjään pitänyt myöskin huolta siitä, että pelaajan ei tarvitse repiä hiuksia päästään bugien vuoksi. Olen pelannut dragonsphere:a paljon ja monella koneella, eikä se koskaan ole millään tavalla kiukutellut. Tällaisia pelit saisivat toimivuudeltaan olla järkiään.
Callahachin kuningaskunta ei ole järin suuri, mutta tekemistä pelissä on silti verrattaen paljon ja koska suuri osa ajasta menee taustan ja maisemien ihmettelyyn, sekä niiden kuvauksten lukemiseen, on ympäristö ihan sopiva. Ainakin minulle peli oli juuri sopivan pituinen.
Dialogeissa ei ole oikeastaan muuta ongelmaa kuin se, että välillä pitää valita sanansa tarkasti, muuten voi tulla kuolema ja kuitata tilanteen. Myös jotkin kysymykset häviävät, jos toisen kysymyksen kysyy, eli tällä tavalla on taidettu hakea uudelleenpelaamisarvoa? No joka tapauksessa sisällöltään keskustelut ovat ihan ok ja isoin kiitos tulee ehkäpä siitä, että teksti on kirjoitettu laatikoihin ja lähtee pois vasta klikkaamalla. Vaikka laatikot sinänsä tympivätkin, niin ne ovat silti parempi, kuin näytöllä vilisevä teksti jota ei saa kuriin.
Intro ja välianimaatiot ovat valitettavasti vailla ääninäyttelyä - tekstitykset löytyvät kyllä. Sama pätee loppuanimaatioon. Muilta osin ne ovat kyllä varsin hienoja. Pelin iän huomioon ottaen, niille täytyy kyllä antaa jonkin verran anteeksikin. Mutta ei sentään sitä, että ääninäyttely puuttuu.
Dragonsphere:ssa voi kuolla, mutta peli palauttaa sinut takaisin muutamaa sekuntia ennen kuin teit ratkaisevan virheen. Näitä kohtauksia ei onneksi ole paljon, eikä niiden uudelleen yrittämistä rajoiteta mitenkään.
Media: 1 x CD
Testialustana käytettiin: Windows xp (Dosbox 0.70)
| Tähtiasteikko |
 |
| Pistejakauma |
| Grafiikka |
9 |
| Musiikki |
10 |
| Ääninäyttely ja efektit |
6 |
| Käyttöliittymä |
9 |
| Tunnelma ja viihdyttävyys |
9 |
| Animaatiot ja liikkeet |
9 |
| Tekninen luotettavuus |
10 |
| Peliympäristön laajuus |
9 |
| Dialogitekstien laatu ja nopeus |
9 |
| Alkuintro |
7 |
| Yhteensä |
87 |
|
|
|
| Yhteenveto |
Kun point & click seikkailut vasta alkoivat yleistyä, julkaistiin tämä kaupallisesti kohtalaista menestystäkin saanut seikkailu. Dragonsphere:ssa on selvästi hyviä ja huonoja puolia ja moni asia on aika pitkälle lopulta kiinni omasta mieltymyksestä. Vaikka kyseessä on näinkin vanha peli, ei pidä antaa ennakkoluulojen ottaa liikaa valtaa. Tämä on kuitenkin tehty sydämmellä ja pelin maisemakuvauksista näkee kiinnostuksen fantasiamaailmaan.
 Musiikki luo erittäin loistavasti tunnelmaa
Teknisellä puolella kaikki on kunnossa hyvin
Aikalaisekseen nätti grafiikka
Hyvä käyttöliittymä
Onnistunut scene, fantasiamaailman elementit
Sopivan pitkä
Kauniit maisemakuvaukset ja toimiva dialogi
 Ääninäyttely vain dialogeissa!
Ääninäyttelyn surkea dubbaus ja ääniefektien heikkous
Hahmon hidas liikkuminen näytöllä
Introsta ja outrosta puuttuu ääninäyttely
Paikoin pixel-huntingia
Dialogipohjaiset puzzlet
Ennen kuin aletaan tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, suosittelisin muistelemaan kuinka vähän näitä pelejä 90-luvun alkupuoliskolla oikeastaan oli. Ennen vuotta 1994 oli julkaistu oikeastaan vain pari Indiana Jonesia, kaksi Monkey Islandia, kaksi Maniac Mansionia sekä Kyrandia-trilogia ja kaksi osaa Simon The Sorcerer:ia. Niihin verrattuna Dragonspheren kehittäjien ei tarvitse häpeää tuntea. Sceneltäänhän tämä on melko ainutlaatuinen ja viehättävä kokemus. |
| Julkaisutiedot ja
käyttöjärjestelmätuki |
Kehittäjä: MicroProse
Julkaisija: MicroProse
Julkaisuvuosi: 1994
Lisenssioikeudet: MicroProse
Alustat: DOS |
|
|
|
