| Mikä Hifi? |
| Hifi, (joskus myös Hi-Fi vanhemmassa kirjoitusasussa) on nimitys kaikille korkealaatuisille äänentoistolaitteistoille (joskus myös kuvaa pidetään hifin käsitteenä, vaikka allekirjoittanut ei sitä oikein tulkitse sellaiseksi). Hifi tulee englannin kielen sanoista High Fidelity (=Korkea tarkkuus), joka sananmukaisesti tarkoittaa sitä, että laitteistosta pyritään saamaan ulos mahdollisimman aidolta ja autenttiselta kuulostavaa ääntä, kun vertailukohtana on luonnon omat äänet. |
| Eikö se ole todella kallis harrastus? |
| On - Ja ei. Se riippuu aivan siitä mitä kukainenkin pitää korkealaatuisena. On olemassa tietty kulminaatiopiste hinta-laatusuhteessa, jossa laadun nouseminen hinnan suhteen ei enää tuota toivottua tulosta. Sanotaan vaikka niin, että jos laitteisto maksaa enemmän kuin 2000 euroa, niin siitä ylöspäin äänelliset erot ovat erittäin pieniä ja osin mielipiteellisiäkin. Ja jos tyytyy harrastamaan käytettyä hifiä (kuten allekirjoittanut), voi hyvätasoistakin laitteistoa löytää todella halvalla. |
| Voiko esimerkiksi radionauhuri tai pakettistereo olla hifiä? |
| Ei voi. Hifin ehdottomana edellytyksenä on erillinen laitteisto, jossa on erillinen vahvistin, kaiuttimet ja soitin tai soittimet tai jokin muu äänen lähde, esimerkiksi tietokone. Pakettistereoiden, tietokonekaiuttimien ja radionauhureiden tehtävä on toimia massakulutusvälineinä, eikä niiden elinikä ole lähelläkään hifilaitteistoa. Laatu maksaa - mutta - myös kestää. Niille, jotka eivät harrasta hifiä, riittää varmasti varsin hyvin perinteiset purkkikaiuttimet tietokoneen vieressä tai nappikuulokkeet lenkillä, mutta me harrastajat emme vain suostu tyytymään heikkolaatuiseen ääneen. |
| Pakettistereoissa luvataan satojen wattien tehot, miten ne muka eivät voi olla hifiä? |
Koska, ystäväiseni: Se mitä luvataan, ja se mikä on totuus, ovat valitettavan usein kaksi eri asiaa. Ehkä on parasta lähteä purkamaan tätä asiaa selittämällä mitä näillä tehoilla oikeastaan tarkoitetaan. Minä en ole käynyt sähköopista kuin perusteet, enkä edes yritä ymmärtää kaikkia hienoja akustiikan termejä, mutta perusasia on tämä:
Kaiuttimissa ei ole tehoa koskaan (poikkeuksena tietenkin aktiivikaiuttimet). Niissä on aina Tehonkesto, joka on terminä hieman hahaanjohtava. Mielestäni pitäisi puhua enemmänkin Tehontarpeesta, koska Tehonkestona ilmoitettu lukema tarkoittaa sitä wattimäärää, minkä kaiutin tarvii soidakseen puthaasti tietyllä ohmimäärällä (yleensä 8, 6 tai 4 kotikäytössä. Autokäytössä lähes poikkeuksetta 4).
Se missä se teho sitten puolestaan sijaitsee on vahvistin. Niidenkään teholukuihin ei aina voi sokeasti luottaa, koska on niin moninaista tapaa laskea ja ilmoittaa teholukemat. Esimerkiksi Sony tykkää ilmoittaa vahvistimien antotehot DIN-lukemina, joka tarkoittaa piikkitehoa, eli hetkellistä tehoa, jota vahvistin pystyy antamaan vain hetkellisesti ulos niin suurina määrinä.
Sen sijaan esimerkiksi Yamaha ilmoittaa laitteidensa tehot jatkuvana tehona, eli sellaisena tehona, mihin vahvistimella riittää reserviä jatkuvassa soitossa ja minkä se pystyy antamaan säröttömänä, tehokkaana signaalina ulos. Pakettistereoiden teholuvuissa räikeimmässä tapauksessa on lyöty paketin tehoksi sama lukema, minkä se ottaa wateissa verkkovirtaa. Tällainen on toki harhaanjohtavaa mainontaa ja sellaista en itse ollenkaan hyväksy. |
| Kuinka halvalla voi saada hyvät tai edes hifi-laatuiset stereot? |
Tämä on lähtökohtaisesti hieman vaikea kysymys. Itse olen sitä mieltä, että se mihin äänentoistolaitteistossa kannattaa oikeasti panostaa on ensinnäkin hyvä vahvistin, jossa riittää antotehoa kaiuttimia silmällä pitäen tarpeeksi. Tällöin puhutaan hyötysuhteesta. Ihanteellinen hyötysuhde on sellainen, jossa vahvistin kykenee antamaan hieman yli sen mikä kaiuttimissa on ilmoitettu tehonkestoksi. Kaiuttimet eivät mene rikki, vaikka niitä soitettaisiin isommallakin vahvistimella, kunhan ohmiarvo on oikea. Jos vahvistin on alitehoinen kaiuttimien tehonkestoon nähden, se ei kykene antamaan kaiuttimille niiden vaatimaa tehoa (tehonkestoa), ja näin ääni säröytyy.
Kaiuttimet ovat tärkein yksittäinen tekijä äänentoiston kannalta. Mitä tahansa pönttöjä ei kannata ostaa, sillä niin kauan kuin tämä maapallo pyörii, on nimenomaan kaiuttimilla suurin vaikutus äänenlaatuun. Kaiutinelementtien laatu ja jakosuodinratkaisujen toteutus sekä kotelon vaimennusaineet ovat ratkaisevassa roolissa kunnollista kaiutinta valittaessa. Hyvät kaiuttimet voi kuitenkin löytää halvemmalla kuin hyvän vahvistimen, sillä jostain ihmeellisestä syystä vahvistin ei kestä ajan hammasta yhtä hyvin kuin kaiuttimet. 15 vuotta vanha vahvistin kun saattaa jo alkaa osoittamaan hajoamisen merkkejä: Liitännät hapettuvat, tulee kosketushäiriöitä säätimiin ja kaikkea muuta inhottavaa. Tästä syystä en suosittele vahvistinta (ainakaan kovin vanhaa ja jo uutena edullista) hankittavaksi käytettynä!
Mutta hintakysymykseen vastaisin lyhyesti näin:
Hyvään vahvistimeen ja hyviin kaiuttimiin kannattaa siis panostaa. Vahvistimesta kannattaa maksaa vähintään sen 300-400 euroa käytettynäkin. Uutena puhutaan sitten jo yli 700 euron laitteista. Hyvät käytetyt kaiuttimet voi löytää todella edullisesti. Melkein tekisi mieli sanoakin, että on suorastaan tyhmyttä ostaa uudet. Kaiuttimet kun eivät juurikaan kulu normaalissa käytössä, ja niiden elinkaari on parhaillaan 30-40 vuotta. Ehkä enemmänkin. Itse löysin todella hyvät, 10 vuotta vanhat OR 200 Hi-kaiuttimet hintaan 50 euroa / pari. Siitä ei enää juuri hinta / laatu-suhde parane. CD- ja DVD-soittimissa ei ole isoja eroja, joten ihan peruspyöritinkin riittää, kunhan muistaa, ettei kuuntele CD-levyjä DVD-soittimessa, sillä siinä törmää todennäköisesti ongelmiin ennenpitkää. |
| Hifi on älytöntä. Nuoretkin aina huudattavat hifejä autoissaan niin että bassot kuuluu naapurikaupunkiin! |
| Rauha maassa. Tällä ilmiöllä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä oikean hifin kanssa. Hifi pyrkii äänen luonnonmukaisuuteen ja soundin ja taajuusmaailman balanssiin. Tällaiselle nuorten harjoittamalle bassojumputukselle on ihan oma terminsä: Bassomania. Se on harmillinen ilmiö, sillä kuten varmaan huomasit, se sotketaan usein hifiin. Hifin oikeassa olemuksessa ei korosteta yhtäkään äänialuetta. Kokonaisuus on tasapainossa, bassot eivät hyökkää päälle, mutta ovat silti nätisti taustalla, diskantin kuuluu olla kuulas, raikas ja heleä ja keskiäänialueen taas eloisa, rauhallisen ja sävyisä. Hifiä ei kuunnella urut auki, niin että kuulo on vaarassa, vaan hillityllä äänenvoimakkuudella. Oikea, todellinen hifi kun on arvokas harrastus, eikä missään nimessä mitään amisbassomaanikoiden touhua. |
| Onko hifin harrastajille olemassa kunnollista lehteä suomessa? |
| On, onneksi. Suomen Hifilehti oli Sanoma Magazinesin julkaisema aikakauslehti, ja se olikin varsin laadukas 90-luvun puoleen väliin saakka. Sittemmin se ajautui aika kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan, ja lopulta Sanoma päätti lakkauttaa sen vuonna 2006. Sitä korvaamaan alettiin julkaisemaan oikeasti ja aidosti vain hifiin keskittyvää uutta julkaisua: Hifimaailmaa. Se löytyy kaikista hyvinvarustetuista lehtipisteistä. Vaikka ensireaktio olikin suuri ärtymys Sanoma Magazinesia kohtaan, niin oikeastaan kun asiaa ajattelee tarkemmin, oli ihan hyvä että näin kävi, sillä niin kauas Hifi-lehti oli ajautunut oikeasta hifistä. Siellä kun alkoi olemaan kaiken maailman laajakuva-tv-testejä ja mp3-rimpuloita, joilla ei ole hifin kanssa tasan mitään tekemistä. |
| En silti ymmärrä tätä, minusta tämä on ihan älytön harrastus kaikesta huolimatta! |
Sinulla on kaikki oikeus ajatella niin. En minäkään ymmärrä mitä iloa voi jollekin olla esimerkiksi hevosella ratsastamisesta, mutta sen verran minäkin käsitän, ettei minun tarvitsekaan ymmärtää. Riittää kun käsitän sen, että se on sille tärkeä ja rakas asia, joka sitä harrastaa, eikä minun velvollisuuteni ole pitää samasta asiasta tai peräti tuomita hänen harrastustaan siksi, etten ymmärrä sen päälle mitään.
Ihmisten kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset ja välttämättä ne eivät aina kohtaa. On rikkaus että ihmiset ovat kiinnostuneita eri asioista. Siksi on ihan ymmärrettävää, etteivät kaikki käsitä miksi joku harrastaa jotain asiaa. Hifi oikein harrastettuna ei ole millään tavalla muita ihmisiä häiritsevä tai luontoa kuormittava asia. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jokainen harrastakoon mitä vain, niin kauan kuin se ei ole muille häiriöksi. Ei Kaikkea edes pidäkään yrittää ymmärtää.
|
|
