| Return Of The Phantom |
 |
|
| Sanallinen arviointi |
1993 ei ollut vielä kovin paljon tietokoneella pelattavia seikkailupelejä markkinoilla. Return Of The Phantom osui juuri siihen kulta-ajan alkuun, jolloin ensimmäinen point & click rynnäkkö oli juuri alkanut. Molemmat Monkey Islandit olivat uusia pelejä tuolloin, samoin Simon The Sorcererit ja Day Of The Tentacle. Grafiikkapuoli on erittäin vaikuttavaa, kun muistaa huomioida tosiaan vuosiluvun. Kuvallisesti peli on äärimmäisen tunnelmallinen ja erittäin mielenkiintoinen.
Dragonsphere ilmestyi Return Of The Phantomin jälkeen, 1994, ja siinä arvostelussa ylistin musiikkeja melko lailla. Samaa on kyllä sanottava tästä edeltäjästä. Tunnelma on luotu musiikilla hienosti - joskin ehkä loppuosassa peliä se oli aavistuksen omituista. Mutta varsinkin oopperatalon eteishallissa se oli mykistävän tunnelmallista.
Ääninäyttelyä arvioitaessa täytyy muistaa, että 1993 se oli peleissä vielä suhteellisen ontuvaa ja harvinaista. Phantomin osalta tilanne on samanlainen kuin Dragonspheressa. Ääninäyttely löytyy ainoastaan dialogeista ja loppu täytyy lukea itse. Luettavaa kuitenkin riittää. Pelissä ei ole pikseliä, mistä Raoul ei kommentoisi jotakin, joten siitä varmasti on helppo ymmärtää, miksi niitä ei ole ääninäytelty. Toisaalta se rikastuttaa valtavasti pelimaailmaa ja jättää pelaajallekin jotain tekemistä. Ääniefektit ovat ihan ok ovien vinkaisuineen. Ääninäyttelyn dubbaus on melko kehnoa tasoa, mutta ei kuitenkaan aivan toivotonta.
Käyttöliittymä on samanlainen kuin Dragonsperessa tai Rex Nebularissa, joka ilmestyi tätä aikaisemmin. Ihan kiitettävän selkeä systeemi, jossa jokaiselle tavaralle on omat komentonsa. Mielenkiintoista kuitenkin on se, että kaikkia komentopohjaisen valikon komentoja pelissä ei edes tarvitse käyttää. En muista koskaan käyttäneeni pelin aikana ainakaan seuraavia käskyjä: "throw" "put" ja "pull". Ehkä ne ovat siellä vain siitä ilosta, että samaa alustaa on käytetty muuallakin.
Tunnelmaltaan Return Of The Phantom on miellyttävä, jopa lämminhenkinen. Jollain tavalla MicroProsen tyypillinen tarinankerronta puskee tästä läpi hyvin voimakkaasti. Raoul on pelihahmona ihan ok ja teatteri on paikkana ihan mielenkiintoinen harhailtava. Viihdyttävyydestä pelastaa myös leijonan osan se, että jokaisesta asiasta on kuvaus, tässä pelissä voi katsella vaikka seiniä, lattioita tai kattoja. Kaikista on jokin kommentti, eikä se todellakaan ole koskaan tyyliin "no joo, tämä on seinä, enpä osaa sanoa siitä sen kummempaa" vaan esimerkiksi "tämä seinä näyttää olevan rakennettu kylmästä kivestä, se on vuosisatoja vanha". Juuri näin! Näitä kuvauksia oli myös mukava lukea siitä syystä, että ne on kirjoitettu vanhassa kunnon "sinä-muodossa" kuten joissakin seikkailupeleissä oli silloin tapana. Eli esimerkiksi "you wonder how old it is..." Eli toisin sanoen pelissä on kertoja, joka kuvailee sinulle ympäristöä. Kuitenkaan tietyistä syistä, jotka selviävät tässä arvostelussa hieman alempana, en anna ihan kiitettävää arvosanaa tunnelmasta. Myöskin on pakko mainita labyrintista, jossa eksyminen meinasi jättää pelin pelaamatta pidemmäksi aikaa.
Katsellessani Raoulin ja muiden hahmojen pehmeitä liikkeitä, unohdin hetkeksi pelin valmistusvuoden, ja sitten se oli pakko palauttaa mieleen ja todeta, että huhhuh! Täysi kymppi on oikeastaan näille animaatiolle liian vähän, mutta kun ei enempää ole arvostelussa lupa antaa! Siis tänäkään päivänä ei yhtä luontevia liikkeitä ole pelihahmoihin ole jaksettu animoida. Aivan uskomatonta toimintaa MicroProselta.
Kyseessä on myöskin selkeästi firma, jonka takia ei tarvitse hakata tietokonettaan pieniksi palasiksi bugien ja kaatuilemisten vuoksi. Sveitsiläiset kellotkin alkavat kuulostaa romulta MicroProsen tuotteisiin verrattuna. Kaikki toimii juuri niinkuin pitääkin - joskin on sanottava, että tämän kanssa oli melkoisia vaikeuksia löytää kunnollista alustaa, DosBoxilla homma toimi ihan hienosti) Tämäkin olisi hyvä lisäys ScummVm-konseptille (arv. huom!)
Sanoessani tuossa aiemmassa vaiheessa palaavani siihen, miksi tunnelmasta ja viihdyttävyydestä en voi antaa kiitettävää, niin ajattelin palata siihen nyt. Muistan hymähtäneeni adventuregamers.com-sivustolla jossain arvostelussa käytetylle englanninkieliselle termille "Almost insultingly short" ja sitä voisin kyllä sanoa Return Of The Phantomistakin - valitettavasti. Peli on nimittäin niin lyhyt, että sen loppuessa tuli ihan paha mieli. Muistan pelanneeni erästä demoa, joka oli pidempi kuin tämä koko peli. Se kertonee kaiken riittävän peliympäristön laajuudesta. Todella, todella harmilista. Ihan neloseen asti en kuitenkaan sitä sentään rysäyttänyt, mutta lähellä oli, että olisi tullut historian ensimmäinen kerta kun annan jostain kohdasta ennätysalhaiset pisteet.
Dialogi on viihdyttävää ja sitä on pelin pituus - korjaan LYHYYS - huomioonottaen kyllä saatu ängettyä matkaan ihan kiitettävät määrät. Henkilöiden väliset keskustelut on siis ääninäytelty, ja dialogit tulevat laatikoihin, jotka luojan kiitos häviävät vasta kun ne on saanut luettua. Tällä pystyy itse kontrolloimaan hienosti sitä milloin ääninäyttely vaihtuu, ettei tule taukoja ja jopa puheen keskeyttämiset tuntuvat aidoilta. Hieno homma. Mielellään tätä lueskeli. Ja koska dialogiin lasken kuuluvaksi myöskin peliympäristön kuvaamisen, ei kymppiä tästä kohdasta ole syytä välttää...
...eikä alkuintrokaan ole mikään huono esitys! Vaikka sitä ei olekaan ääninäytelty (sen paremmin kuin loppuanimaatiotakaan) niin kuitenkin se on jotenkin niin hienosti toteutettu ja tunnelmallinen, että haluan sille antaa kiitettävän arvosanan. Jos vain olisi ollut ääninäyttelyllä varustettuja nämä animaatiot, niin kymppi olisi ollut ihan selvä asia.
Tallennusnappula kannattaa tässä pelissä muistaa, sillä kuolema on väijymässä siellä ja täällä.
Testialustana käytettiin: Windows xp (Dosbox 0.70)
| Tähtiasteikko |
 |
| Pistejakauma |
| Grafiikka |
9 |
| Musiikki |
9 |
| Ääninäyttely ja efektit |
7 |
| Käyttöliittymä |
9 |
| Tunnelma ja viihdyttävyys |
8 |
| Animaatiot ja liikkeet |
10 |
| Tekninen luotettavuus |
10 |
| Peliympäristön laajuus |
5 |
| Dialogitekstien laatu ja nopeus |
10 |
| Alkuintro |
9 |
| Yhteensä |
86 |
|
|
|
| Yhteenveto |
Return Of The Phantom on vuotta ennen Dragonspherea ilmestynyt MicroProsen seikkailu, joka kyllä kieltämättä teemallaan houkuttelee pelaamaan. Siihen aikaan ei ollut vielä hirveästi valinnanvaraa ja on kyllä helppo huomata, että tämä on niitä parhaimpia senaikaisia seikkailuja - tietyssä mielessä. Mutta ennen kuin sotkeudun suohon siellä ja vetelään täällä näiden jaarittelujeni kanssa niin pamautan kakistelematta arvostelupyssyni faktat pöytään ja päästän teidätkin muihin puuhiin: Eli, plussapalloja ja miinusasteita sataa nyt:
 Kertakaikkisen loistava hahmojen animointi.
Erinomainen tekninen luotettavuus. Bugi ei kuulu MicroProsen sanavarastoon
Dialogitekstien laatu ja määrä, aivan loistava ympäristön kuvaus
Tunnelmallinen graafinen anti, aikalaisekseen jopa aika kehittynytkin
Suurimmalta osaltaan huikean tunnelmallinen musikaalinen elämys
Toimiva, hieno käyttöliittymä
Miellyttävä alkuanimaatio
 Niin lyhyt, ettei kaverisi ehdi tulla edes lähi-siwasta takaisin kun olet pelannut sen jo läpi!
Ääninäyttely vain dialogeissa, eikä senkään laadulla pääse rehentelemään
Introsta ja outrosta puuttuu ääninäyttely kokonaan!
Labyrintti, jossa ei ole minkäänlaista logiikkaa
Jaa, että pisteen hävisi Dragonspherelle? No, ihan hyvin kuitenkin tuo 86 pojoa on. Jos pystyt elämään sen seikan kanssa, että peli on extreme-lyhyt ja ääninäyttelyn ongelmat eivät sinua laita itkemään puolta yötä - etkä saa paniikinomaisia kirkumiskohtauksia kuullessasi sanan "labyrintti" niin - ole hyvä - kokeile. Ei siinä paljoa häviäkään - ainakaan ajallisesti. |
| Julkaisutiedot ja
käyttöjärjestelmätuki |
Kehittäjä: MicroProse
Julkaisija: MicroProse
Julkaisuvuosi: 1993
Lisenssioikeudet: MicroProse
Alustat: DOS |
|
|
|
