| Blackwell Convergence |
 |
 |
| Sanallinen arviointi |
Blackwell Convergence on kolmas osa Wadjet Eye Games nimisen pienen pelistudion pelisarjaa. Aikajärjestyksessä se on silti oikeastaan vasta toinen, sillä Unbound, sarjan toisena ilmestynyt osa käsittelee aikaa ennen ensimmäisenä ilmestynyttä Legacya. Convergence siis tavallaan jatkaa siitä mihin Legacyssa jäätiin. Legacy taas jatkaa vähän hullunkurisesti siitä, mihin Unbound päättyy. Vaan Miten Convergence selviää? Tuleeko parannusta? Miten asiat sujuvat? Sitähän tässä lähdetään selvittämään. Kuumin kysymys on tietenkin onko grafiikka vieläkin yhtä heikkoa ja suttuista? Vastaus on varauksellisen negatiivinen, sillä Convergencessa kuvallinen anti on kuin onkin ottanut jonkinlaisen askeleen eteenpäin. Mistään hurjasta kehityksestä ei voi puhua, pikseleitä näkyy vieläkin ja hahmojen tekstuurit ovat sangen rumia edelleen, mutta nyt on taustoissa jotain uudenlaista tyyliä, kuten kuvankaappauskin kertoo.
No entäs sitten musiikit? Sanotaanko niiden osalta nyt sillä tavalla, että ne ovat Legacyn kanssa aika lailla samaa tasoa. Valitettavasti aivan Unboundin huikeisiin klassisiin fiilistelyihin ei päästä käsiksi, mutta ehdottomasti kiitettävää tavaraa ne ovat joka tapauksessa. Jazz-henkisyyttä näistä raidoista löytyy hienosti ja on kyllä mukava kuunnella ihan vaikka vain miettien seuraavaa siirtoa pelissä.
Kuten kahdessa aikaisemmassakin osassa, ääninäyttely on edelleen vahvaa ja hyvin samankaltaista. Rosangelan ääni kuulostaa hivenen aikuisemmalta, mikä oikeastaan sopiikin tarinaan ihan hyvin. Hän ei ole enää niin pelokas ja arka kuin Legacyssa vaan hänessä on jotain uudenlaista särmää, joka kyllä kieltämättä tuo häneen hahmona uusia ulottuvuuksia. Myös pelin muut lukuiset hahmot ovat saaneet loistavan ääninäyttelyn rinnalleen.
Käyttöliittymässä ei ole Unboundiin verraten tapahtunut mitään oleellisia muutoksia. Inventoryn tavaroita voi edelleen käyttää myös pelimaailman kanssa, joskaan sitä ei vieläkään hyödynnetä riittävästi. Inventoryssa on edelleen hyvin vähän tavaraa. Kontrollit pystyy Unboundin tapaan vaihtamaan Joeylle, ja häntä käytetään jälleen kekseliäästi apuna puzzleissa. Hotspottien kanssa kitsastelu jatkuu myös aika lailla samanlaisena. Riippuen vähän paikasta.
Yksi asia, missä Convergence poikkeaa kummastakin edeltäjästään on se, että johtolankoja ei voi enää selvitellä keskenään muistiossa, vaan niistä voi keskustella ainoastaan pelin hahmojen kanssa. Tämä täytyy myöntää lieväksi pettymykseksi, mutta koska pelissä kaikki muuten on melko hienosti kunnossa ja interaktiivisia hahmoja ja paikkoja on ehkä enemmän kuin kummassakaan aikaisemmassa, ovat puntit jälleen hyvin tasan.
Animaatiopuolella jatketaan samaa perustasoa kuin edellisissä peleissä, eli muutamia hienohkoja efektejä on siellä täällä mutta maailman tausta on aika staattinen. Tämmöistä keskiharmaan alueen rimanylitystä tämä siis tuntuu olevan edelleen. Olisikohan kehittäjästudion aika alkaa miettimään oikeasti ammattimaisempaa kehitysalustaa tai panostaa parempaan visuaaliseen laatuun oikein toden teolla?
Tekniikkapuolella Convergence pysyttelee hyvin tiivisti samoilla linjoilla kuin Unbound, joka ei myöskään kaatunut testissä kertaakaan. Ihan kohtalaisen laadukas vaikutelma siitä käteen jäi. Kiitettävällä tasolla siis tältä osin jatketaan sarjan tahkoamista. Nyt ainakaan yhtään väärää samplea ei jäänyt mieleen, mutta pari kohtaa taisi olla mistä ääninäyttely puuttui kokonaan. Noh, näitä sattuu.
Ja sitten. Se suurin murheenkryyni. Se pituus. Tai siis lyhyys? No - täytyy sanoa, että Blackwell-sarja ottaa tässä asiassa sellaisia pienen pieniä hiirulaisen askeleita eteenpäin. Legacyyn verraten Convergence on selvästi pidempi ja laajempi peli, mutta ero Unboundiin on jo niukempi. Yhtä kaikki, taas nousi arvosana yhdellä pykälällä ja kohta aletaan olla jo melko lähellä sellaista siedettävää pituussuuntausta. Ollaan ainakin tuolta välttävästä päästy jo reilusti tyydyttävän puolelle, mikä on hyvä juttu.
Dialogi rullaa edelleen voimakkaana ja hauskana, juttelun virtana pelaajan korviin ja sitä on miellyttävää kuunnella. Sama tuttu huumorinpoikanen sieltä rivien välistä kurkkii ja hahmoille jutteleminen on ennen kaikkea edelleen samalla tavalla viihdyttävää ja palkitsevaa kuin aikaisemminkin. On erittäin hyvä asia, että ideaa ja intoa tällaisen dialogin kirjoittamiseen ja sen ylläpitämiseen pelistä toiseen riittää näin ihailtavasti.
Myöskin introon pätevät samat huomiot kuin aikaisemmin. Lyhyt, ytimekäs ja loistava briiffaus asiaan. Näissähän nyt toki täytyy ottaa huomioon sekin, että koska tämä kuuluu periaatteessa pelata pelisarjana, niin tuskin keskelle sarjaa tarvitaan mitään pitkiä jaaritteluja, vaan jokainen osa käynnistetään lyhyellä sisäänheitolla. Tämä toimii Blackwell-sarjassa loistavasti.
Ei tämä nyt kenellekään enää tässä vaiheessa yllätyksenä tule, mutta kuolla ei edelleenkään voi, eikä myöskään tehdä mitään peruuttamatonta kämmiä, tietenkään.
Media: Internet-lataus
Testialustana käytettiin: Windows xp professional
| Tähtiasteikko |
 |
| Pistejakauma |
| Grafiikka |
7 |
| Musiikki |
9 |
| Ääninäyttely ja efektit |
10 |
| Käyttöliittymä |
9 |
| Tunnelma ja viihdyttävyys |
9 |
| Animaatiot ja liikkeet |
8 |
| Tekninen luotettavuus |
9 |
| Peliympäristön laajuus |
7 |
| Dialogitekstien laatu ja nopeus |
10 |
| Alkuintro |
10 |
| Yhteensä |
88 |
|
|
| Infonurkka |
| Pelattavien hahmojen nimet |
Rosangela Blackwell, Joey Malone |
| Ääninäyttely |
Kyllä |
| Kuoleminen |
Ei |
| Pulmatehtävien ohitusmahdollisuus |
Ei |
| Inventory |
Ylälaidassa |
| Ohjausjärjestelmä |
Automatisoitu kursori |
| Nimetyt hotspotit |
Kyllä |
| Dialogirakenne |
Aihevalinta teksteillä |
| Käydyt keskustelut |
Häviävät |
| Steam-saavutukset |
Kyllä, 12 kpl |
|
|
| Yhteenveto |
Pienin askelin Wadjet Eye Games näyttää parantelevan Blackwell-sarjaansa. Taas tuli edelliseen osaan 2 pinnaa lisää, ja mikä tärkeintä, ne tulivat olennaisiin paikkoihin. Pituuteen ja grafiikkaan. Vaikka musiikin arvosana tippuikin yhden pisteen, niin sekin jäi kuitenkin ehdottomasti kiitettävän puolelle. On aika jakaa Convergencen plussat ja miinukset
 Edelleen sama loistava ääninäyttely
Edelleen mahtavat dialogit
Edelleen alkuintro on täydellinen
Hienot jazzahtavat musiikit
Hyvä käyttöliittymä
Viihdyttävä peli, jossa myös huumoria
Teknisesti tasainen tuote
 Grafiikat (vaikka hienoisesti parantuneet) jättävät vieläkin toivomisen varaa
Vieläkin liian lyhyt
Muistiota ei voi enää käyttää johtolankojen vertailemiseen
Animaatiot edelleen varsin keskinkertaisia
Inventory on jälleen melko turha, kun se on lähes aina tyhjä.
Pienistä puroista kasvaa iso virta. Mikä lähti 83:sta pisteestä ja kahdesta ja puolesta tähdestä on nyt saavuttanut peräti 88 pistettä ja kokonaisen yhden tähden enemmän. Kolme ja puoli staraa alkaa olla sellainen peli, jolle suosituksia voisi alkaa jo irtoamaan vähän estottomammin, mutta toki Blackwellin tapauksessa tarvii muistaa taas se, että sarjan kaikki osat on syytä tarinan vuoksi pelata. Sitten vain seuraavaa odottelemaan. |
| Julkaisutiedot ja
käyttöjärjestelmätuki |
Kehittäjä: Wadjet Eye Games
Julkaisija: Wadjet Eye Games
Julkaisuvuosi: 2009
Alustat: Windows |
|
|
|
