\\kuulintu.net\pelit\point_&_clickit\guard_duty\


◄ Etusivu
◄ Pelit
◄ Point & clickit
 
 
 
 
 
 
 




Guard Duty

 

Sanallinen arviointi
Toisinaan kun selailee uusia pelattavaksi ja kokoelmaan kelpuutettavaksi sopivia seikkailuja, menee pelejä hylkylaariin joistain erinäisistä syistä. Point & click genreen kun on sekoittunut muutamia kertoja mukaan toimintaa tai RPG-elementtejä, ja tämän pelin kuvitus vaikutti aluksi vähän sen suuntaiselta keskiaikaisine asetelmineen ja ritariksi pukeutuneine päähenkilöineen niin epäilykset heräsivät. Ne osoittautuivat onneksi turhiksi, koska kyseessä on ihan klassinen, perinteinen poin & click seikkailu. Pelin visuaalinen puoli on ihan kyllä kaunista katseltavaa. Pikseligrafiikkaa on viimeaikoina ollut aika paljon tarjolla, mutta onneksi tässä tapauksessa se on raikasta, selkeää ja suhteellisen lähellä realismia.

Mitenkäs tuo musiikillinen puoli sitten? Ei muuten ollenkaan hullummin. Guard Duty tarjoaa meille ihan kauniita sävelltyksiä, ja mikä tärkeintä, ne tukevat oikein hyvin tunnelmaa ja sopivat aina sinne, missä ne ovat. Nykypeleissä on aika paljon hiljaiseloa äänimaiseman koostuessa ambienteista elementeistä ja ympäristön huminasta. Musiikki on kuitenkin lähes aina ihan tervetullut lisä. Ainoa pieni ongelma vain on, että sen voimakkuudelle ei löydy erillistä säätöä, ja välillä hiljaiseksi muminaksi painuva ääninäyttely hukkuu toivottomasti sen alle.

Niin. Ääninäyttely. Se onkin varsin erinomaista kuunneltavaa. Muutamilla hahmoilla on hieman erikoinen äänivalinta, mutta noin yleisesti ottaen Guard Duty selviää kuivin jaloin siitä lätäköstä. Varsinkin pelin loppupuolella on paljon robottien konemaista puhetta, joka on erittäin onnistunutta. Ääninäyttelyvirheitäkään ei ole ja ääniefektitkin ovat ihan mallikasta tavaraa, joten ihan kiitettävän linjalla tässä jatketaan arvostelun kirjoittelemista edelleen.

Ja ysillä jatketaan käyttöliittymänkin suhteen. Pelissä on perinteinen automatisoitu kursori, jossa oikea hiiren nappi toimii katselupainikkeena vasemman suorittaessa komentopainikkeen virkaa. Inventory avautuu omaan ikkunaan, mutta on onneksi avattavissa painamalla hiiren rullaa. Tavaroiden käyttäminen toisiinsa on aivan kohtalaisen helppoa ja miellyttävää. Se, mikä täytyy mainita astetta erikoisempana asiana, on viimeinen pelin kolmesta näytöksestä, jossa käyttöliittymää muutetaan inventoryn osalta hieman jostain syystä. Muutos tarkoittaa sitä, että inventoryn esineitä ei voi käyttää pelimaailmaan, mikä tuntuu hieman oudolta. Se ei kuitenkaan lopulta hirveän paljon häirinnyt. Aavistuksen vain hämmästytti.

Jatketaan edellisestä asiasta vielä sen verran, että peli on tosiaan jaettu kolmeen näytökseen joista 2 pelataan Tondbert- nimisellä vartijalla keskiaikaisessa ritarikunnassa, ja kolmas fiktiivisessä tulevaisuudessa, vuodessa 2074 agentilla nimeltä Starboard. Kontrasti on aivan mieletön ja kehittäjästudio on saanut aikaan kyllä huikean keinon nivoa nämä kaksi aikakautta tarinallisesti yhteen. Kympin antaminen tunnelmalle vaatii yleensä sen, että pelin pelaa läpi suhteellisen pitkälle yhdellä istumalla tai ainakin muutaman päivän aikana hyvin intensiivisesti. Guard Dutyn osalta tämä tapahtui, joten täydet pisteet tunnelmasta haluan sille antaa. Tarina on hyvin mielenkiintoinen, hahmot ovat mahtavia ja pelimaailma on herätetty henkiin hienosti.

Itse seikkailupeliä kehitelleenä tiedän tasan tarkkaan miten vaikea osa-alue animointityö on. Siitä tämä Sick Chicken Studios ryhmän tuote selviää aivan kunniallisin meriitein. Taustassa on kivasti eläväisyyttä lentelevine perhosineen kaikkineen ja hahmojenkin liikehdintä on tarpeeksi realistisen näköistä ja uskottavaa. Ehkä tietynlaista sulavuutta olisi saanut kävelyssä hitusen olla enemmän, mutta yhtä kaikki, mitään isoa nurisemista ei tosissaankaan sillä osastolla ole.

Ysiä ja kymppiä pukkaa. Hyvänen aika. Ollaankohan tässä kiikkumassa kohti kärkisijoja? No, hyvältä se ainakin teknisen toimivuuden suhteen näyttäisi. Mitään pelaamista häiritsevää ei kerta kaikkiaan tullut vastaan ollenkaan. Kaikki toimi kuin ajatus, ei edes mitään puuttuvia ääniä, ei ongelmaa dialogin rullauksessa, eikä mitään bugeja mistä voisi pisteitä rokottaa.

Kun aletaan avamaan sanallista arkkua siitä, kuinka paljon pelissä riittää pelattavaa, joutuvat monet nykyseikkailujen kehittäjät poistumaan nolosti häpeillen takavasemmalle ja myöntämään että "joo no tämä nyt on tämmöinen lyhyt mutta laadukas tuote" tai että "tämä nyt on ensimmäinen episodi tässä tarinassa, kyllä te vielä sille saatte jatkoa" - ja 15 vuotta myöhemmin toteamme suupielet alaspäin, että ei sitä luvattua jatkoa sitten koskaan tullutkaan. Tämän luodin Guard Duty onneksi onnistuu väistämään kiitettävällä tavalla. Tarina on kokonainen, ehjä, mielenkiintoinen, eikä jätä minkäänlaisia aukkoja tai cliffhangereitä. Pituuttakin löytyy nykypeliksi ihan asiallinen määrä, eikä lisää oikeastaan enää jää kaipaamaan. Erittäin hieno homma on se. Pisteet siitä kotiin ilman muuta.

No johan nyt, kymppiä sen kuin paukuttaa. Pelin dialogi on ilman muuta sen arvoista. Se tuo mieleen hyvin monessa kohtaa Discwoldin, mikä saattaa johtua brittiläisistä aksenteista ja murteista. Yhtä kaikki, käsikirjoituksen osalta puhumme aivan huikean loistavasta kokonaisuudesta, jota sekä kuuntelee että lueskelee suu hymyssä. Mitään häiritsevää ei dialogeissa kerrassaan ole.

Sitten lopusta takaisin alkuun. Ja tähän nykypelien Akilleen kantapäähän. Tähän tuskien tiehen, Via Dolorosaan, joka tuntuu olevan aivan mahdotonta saada kuntoon. Nimittäin introon. Pelin lähtölaukaus olisi hyvää syytä olla kunnossa, sillä huonosti toteutettuna tai peräti kokonaan puuttuvana se antaa lässähtäneen tai tympeän vaikutelman koko pelistä, eikä innosta pelaamaan lainkaan. Onneksi Guard Duty selviää tästä painekattilasta suhteellisen vähin kolhuin. Ihan kiitettävään en uskalla arvosanaa mennä venyttämään, joka on sikäli harmi, että se on ainoa osa-alue joka tässä tuotteessa jää sen ulkopuolelle. Intro kyllä on ihan ok, mutta koska se sijoittuu tulevaisuuteen, ja peli alkaa menneisyydestä, se saattaa aluksi tuntua hieman irtonaiselta. Luojan kiitos siihen palataan kuitenkin pelin edetessä ja siitä asetelmasta riittää ihan pelattavaksi astikin.

Tuonpuoleiseen ei tässä pelissä kontrolloitavia hahmoja päästellä, joten tallennusnappulaakaan ei tarvinne ränkätä ihan jatkuvalla syötöllä.

Media: Internet-lataus
Testialustana käytettiin: Steam + Windows 10

Tähtiasteikko 4

Pistejakauma
Grafiikka 9
Musiikki 9
Ääninäyttely ja efektit 9
Käyttöliittymä 9
Tunnelma ja viihdyttävyys 10
Animaatiot ja liikkeet 9
Tekninen luotettavuus 10
Peliympäristön laajuus 9
Dialogitekstien laatu ja nopeus 10
Alkuintro 8
Yhteensä 92
 

Infonurkka
Pelattavien hahmojen nimet
Tondbert Ruffskin, Agent Starboard
Ääninäyttely
Kyllä
Kuoleminen
Ei
Pulmatehtävien ohitusmahdollisuus
Ei
Inventory
Omassa ikkunassa (aukeaa hiiren rullaa painamalla)
Ohjausjärjestelmä
Automatisoitu kursori (kaksitoiminen)
Nimetyt hotspotit
Kyllä
Dialogirakenne
Lausevalinta teksteillä
Käydyt keskustelut Häviävät
Steam-saavutukset Kyllä, 20 kpl

Yhteenveto
92 pistettä on kyllä sellainen potti, että ihan rehellisesti sanottuna en uskonut tämän pelin yltävän ihan sellaiseen saavutukseen, kun sitä aloin pelaamaan. Mutta varsinkin loppua kohden alkoi olla itsellekin ihan selvää, että ei tämä ainakaan huonoja arvioita tule saamaan. Ja kun nyt rupesin purkamaan tätä auki, niin kyllähän sieltä löytyi valtava kasa enemmän plussia kuin miinuksia, kuten tästä yhteenvetotaulukosta voitte omin pienin sievin silminne lueskella:

+ Loistava käsikirjoitus ja äärettömän hyvin kirjoitetut dialogit.
+ Paikoin tulee voimakkaasti mieleen Discworld
+ Kuvitus on kaunista ja vaihtelee pelin edetessä mielenkiintoisella tavalla
+ Pelin hurja aikaskaala keskiajalta tieteistulevaisuuteen luo rajun, mutta onnistuneen kontrastin
+ Juttelu pelin hahmoille on mukavaa, palkitsevaa ja keskusteluja on paljon
+ Animointi on hyvällä tasolla
+ Ei liian lyhyt, onneksi
+ Musiikki on hyvää ja vaihtelua riittää
+ Käyttöliittymä on ihan onnistunut
+ Steam-saavutukset ovat mukava lisä

- Ääninäyttelyn tekninen laatu vaihtelee ja äänenvoimakkuus on aivan liian pieni
- Musiikin ja ääninäyttelyn välistä äänenvoimakkuutta ei voi säätää
- Intro ei ikävä kyllä anna kovin hyvää lähtösysäystä vaan tuntuu aluksi varsin irtonaiselta

Kiitettäviä arvosanoja kaikista muista kohdista paitsi introsta kaapinut Guard Duty on tasaisen vahva kokonaisuus, jossa ei heikkoja elementtejä juurikaan ole. Jos alun tahmeudesta pääsee yli ja ääninäyttelyn osittainen hukkuminen muun äänimaailman alle ei ole valtavan suuri deal breaker, niin tämä seikkailu ehdottomasti saa suositukseni kyllä. Tarina on jotenkin ajaton, mukavalla kontrastilla leikittelevä, dialogi ja ääninäyttelysuoritukset ovat loistavia, käyttöliittymä on hyvä ja pituuttakin kun riittää ja grafiikka ja animointikin on kunnossa, niin eihän tuo yli 90-pistettä mikään kauhean suuri ihme ole.

Julkaisutiedot ja käyttöjärjestelmätuki
Kehittäjä: Sick Chicken Studios
Julkaisija: Digital Tribe Entertainment Inc.
Julkaisuvuosi: 2019
Alustat: Linux / Windows / Macintosh / PS Vita / PlayStation 4 / Xbox One / Nintendo Switch

MobyGames: Guard Duty
AdventureGamers: Guard Duty