| Last Half Of Darkness: Society Of The Serpent Moon |
 |
|
| Sanallinen arviointi |
Last Half Of Darkness on pelisarja, joka käsittää kaikki osat mukaan laskettuna ymmärtääkseni 7 peliä. Tämä Society Of The Serpent Moon on niistä melkoinen poikkeus, koska se on kolmannen persoonan seikkailu. Kaikki muut sarjan osat kun ovat kuvattuja ensimmäisessä persoonassa. Niillä ei siis näihin arvostelukarkeloihin ole pääsyä, koska arvioin vain 3rd person materiaalia täällä. Visuaalinen ilme on erittäin onnistunut. Luvassa on aika tummaa sceneä alusta loppuun, ränsistynyttä, osittain apokalyptistäkin ympäristöä. Valon ja värien vaihtelu on oikein miellyttävää silmille, eikä käy koskaan oikeastaan liian mustaksi. Mieleen tuli äkkiä hakematta parikin peliä, joiden tunnelmaan tässä päästiin hienosti samaistumaan. Ne ovat ensinnäkin Black Mirror, mikä on todella hieno asia, ja toiseksikin Nightlong: Union City Conspiracy. Vähemmän yllättäen siinä on elementtejä myös NiBiRusta, joka on samoilta tekijöiltä kuin Black Mirror.
Äänimaailmassa soudetaan aika pitkälle ambienttien mölinöiden suossa, eikä pelissä ole juurikaan musiikkia. Tämä ei oikeastaan tule hirveänä yllätyksenä, koska tämäntyyppisessä mysteeritarinassa sen luominen onnistuneesti olisi melkoisen haasteellista. Ainoa kappale itse asiassa, jonka pelistä onnistuin löytämään oli eräässä liikkeessä, ja se tuli siellä olevista stereoista. Näin ollen realismia tavoitellaan niillä eväin. Musiikkia on siis aika vaikea arvioida, mutta mennään nyt sitten vaikka seiskalla tässä kohtaa...
...sillä ne ambienttimölinät, mistä tuossa äsken juuri mainitsin, ovat kyllä aika heikkoa kamaa. Kai niiden olisi tarkoitus pelotella, mutta enemmän ne kyllä onnistuivat huvittamaan, mikä ei varmaankaan ole ollut tekijöiden tarkoitus. Ja sitten siihen ääninäyttelyyn. Täytyy valitettavasti todeta että se on ikävä kyllä erittäin epäonnistunutta. Billyllä itsellään on ihmeellisen tasapaksu, lakoninen, melkein konemainen ääni, jossa ei ole kuultavissa minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. Muissa pelin hahmojen äänissä taas on monesti tarpeettoman paljon surkeasti toteutettuja kaikuja, jopa niin paljon, että välillä ilman tekstityksiä ei olisi minkäänlaista toivoa saada selvää mitä he sanovat. Muutama ääninäyttelijä nyt sentään on ihan siedettävä, mikä pelastaa pistesaaliista jonkin verran.
On sangen merkillistä, että pelisarjan keskellä, yhdessä osassa vaihdettiin aivan täysin perspektiiviä ja tehtiin tyystin erilainen käyttöliittymä. Se mikä on vielä omituisempaa, on se, kuinka valtavan onnistunut se on! Inventory on näytön alalaidassa ja sen tavaroita on todella mutkatonta käyttää. Myöskään mitään ärsyttäviä moneen kertaan toistuvia lauseita pelissä ei ole, sillä toimivat kombinaatiot merkitään niin, että kun tavaraa voi käyttää johonkin, se alkaa tärisemään näytöllä. Tämä poistaa ne iänikuiset lauseet kuten "This doesn't work". Läpikäydyt dialogit myös merkitään puhutuiksi, joka saisi todellakin yleistyä kaikissa peleissä. Se auttaa hienosti pysymään kärryillä mitä on keskusteltu. Sellaisen erikoisuuden tosin huomasin käyttöliittymän suhteen, että Billyä ei voi liikutella näytöllä vapaasti, vaan hän kävelee pelkästään hotspotteja klikkaamalla. Tämä oli erikoista, mutta ei oikeastaan yhtään ärsyttävää, enkä edes huomannut sitä heti vaan vasta noin puolivälissä peliä kun vaihdoin jotain asetusta ja jäin ihmettelemään miksei hahmo liiku hiirtä klikkaamalla.
Serpent Moonin tunnelma on jännittävä, mystinen ja pelottavakin. Valitettavasti sinne mahtuu sekaan pari äkkisäikäytystä, joten se ihan varoituksen sanasena niille, jotka eivät sellaisesta tykkää. Tarinaa kuljetetaan (luojan kiitos helpohkojen) pulmatehtävien avulla harvinaisen siististi ja kivuttomasti eteen päin, eikä siihen pääse tulemaan oikeastaan mitään notkahduksia tai suvantovaiheita. Kartan saa melko alussa, ja se onkin alkupuolella peliä ihan tarpeellinen, joskin loppua kohden backtrackingia tehdään huomattavasti vähemmän. Erikoista on oikeastaan se, että tietyistä asioista johtuen (joita en halua juonen kannalta paljastaa liikaa) pelin koko maailma pidetään auki, eli voit palata pitkänkin edistymisen takaa ihan lähtömaisemiin.
Animaatiot ovat ihan onnistunutta osastoa, niin pelimaailman kuin välianimaatioidenkin osalta. Billyn liikkeet ovat tarpeeksi sulavia ja muut pelin hahmot nyt sitten eivät kyllä juuri liikukkaan. Taustan yksityiskohdat ovat ihan ok välkkyvine liikennevaloineen ja putkista tulevine höyryineen kaikkineen. Puhumme arvosteluhetkellä hieman rapiat 10 vuotta vanhasta pelistä, ja siihen suhteutettuna tämä oli siltä osin ihan hieno suoritus.
Mitenkäs sitten tekninen puoli? No - aika hyvin, itse asiassa. Muutamia pieniä dialogin rullausongelmia lukuunottamatta siellä ei kyllä mitään ihmeellistä ollut - ja se on jo itsessään ihan kiitettävä suoritus. Olisikohan ollut pari kohtaa missä peli ei rekisteröinyt klikkausta, mutta joka tapauksessa hyvin hyvin pienistä yksityiskohdista on siltä osin kysymys.
Sitten pituuteen. Minulla ei ollut minkäänlaista käräystä pelin laajuudesta kun sen otin pelipöydälleni, eikä se minkäänlaista pettymystä kyllä päässyt aiheuttamaan. Sanotaanko, että puhutaan sellaisesta melko keskimittaisesta pituus- ja laajuussuuntauksesta, kun mietitään point & clickejä yleisellä tasolla. Pulmatehtävien selvittelyssä muutama hetki vierähtää ja ympäristön ihmettelyyn saattaa myös tovi kulua, mutta jumiin ei ainakaan helpolla vaikeustasolla kovin herkästi jää ja peli tuntuu etenevän koko ajan tasaisesti.
Dialogit ovat sisällöllisesti aika laadukkaita, mutta niitä saisi kyllä minun makuun olla hieman lisääkin. Keskustelut ovat aika lyhyitä ja ääninäyttelyä ei kovin monen kymmenen minuutin edestä pelissä kyllä ole. Siihen kun lisätään suhteellisen turhauttavat rullausongelmat tekstityksen ja ääninäyttelyn suhteen, niin kiitettävästä arvostanasta jäädään aavistuksen kyllä ulkopuolelle tällä kertaa.
Sisäänheitto tehdään animaatiolla, jossa ei ole tarvetta tekstityksille. Se on melko lyhykäinen, mutta luo silti onnistuneesti tunnelman ja siitä syntyy heti into lähteä tutkimaan pelin maailmaa. Lyhyys ei siis välttämättä ole aina pahasta, riippuu niin paljon siitä, mitä sillä vähällä ajalla näytetään ja millainen olo siitä tulee. Tällä kertaa se riitti yhdeksään pisteeseen.
Ainakaan helpolla vaikeustasolla en löytänyt mahdollisuutta viskellä lusikoita nurkkaukseen, mutta haastavammalla vaikeustasolla en jaksanut asiaa testata. Totaalisia kämmejäkään ei voi tehdä, sillä jos unohdat ottaa jonkin tavaran jostain niin sinne voi palata aina takaisin sitä hakemaan.
Media: 1 x DVD
Testialustana käytettiin: Windows 7
| Tähtiasteikko |
 |
| Pistejakauma |
| Grafiikka |
9 |
| Musiikki |
7 |
| Ääninäyttely ja efektit |
6 |
| Käyttöliittymä |
10 |
| Tunnelma ja viihdyttävyys |
9 |
| Animaatiot ja liikkeet |
9 |
| Tekninen luotettavuus |
9 |
| Peliympäristön laajuus |
9 |
| Dialogitekstien laatu ja nopeus |
8 |
| Alkuintro |
9 |
| Yhteensä |
85 |
|
|
| Infonurkka |
| Pelattavien hahmojen nimet |
Billy Black |
| Ääninäyttely |
Kyllä, dialogeissa ja osassa scenekuvauksia |
| Kuoleminen |
Ei (ainakaan helpolla vaikeustasolla) |
| Pulmatehtävien ohitusmahdollisuus |
Ei |
| Inventory |
Alalaidassa, automaattipiilotus |
| Ohjausjärjestelmä |
Automatisoitu kursori (yksitoiminen) |
| Nimetyt hotspotit |
Kyllä |
| Dialogirakenne |
Lausevalinta teksteillä |
| Käydyt keskustelut |
Merkitään puhutuksi |
| Steam-saavutukset |
Ei |
|
|
| Yhteenveto |
Society Of The Serpent Moon tuo täysin yllättävän poikkeuksen Last Half Of Darkness pelisarjaan, ollen kolmannen persoonan clickeri. Onneksi sen tarina on oma, ehjä kokonaisuutensa, eikä sarjan muita osia ole mitenkään tarpeellista pelata pysyäkseen juonessa mukana, vaan tämä on täysin stand alone tarina. Pistejakauman pohjalta puhumme aika väkivahvasta tasaisuudesta, jossa on sitten pari rajumpaa miinusta, mutta kuitenkin vain yksi täysi kymppi. Se täysi kymppi tuli käyttöliittymästä, eli juuri siitä asiasta, mikä oli tässä pelisarjassa uutta. Se on mielestäni varsin erikoista. Plussia ropisikin sitten arvosanaan nähden yllättävän suuri liuta:
 Visuaalinen ilme on erittäin onnistunut ja luo jännittävän ilmapiirin
Käyttöliittymä on täydellinen!
Tunnelma on mystinen, jännittävä ja pelottavakin
Animaatiopuolella on onnistuttu kiitettävästi
Teknisesti kyseessä on hyvin toimiva peli
Pelattavaa riittää aivan mukavasti
Vaikeustason voi valita, joka on aivan loistava ominaisuus!
Dialogit merkitään puhutuiksi ja ovat sisällöllisesti ihan ok
Introkin onnistuu saamaan aikaan tunteen että haluaa pelata
 Musiikkia ei juuri ole, ja ääniefektitkin ovat lähinnä tahattoman koomisia
Ääninäyttely on valitettavasti suurimmalta osaltaan melkoisen hirveää kuunneltavaa
Osa scene-kuvauksista on vailla ääninäyttelyä, mikä on vähän ihmeellistä
Dialogissa on pieniä rullausongelmia, joita edes patchit eivät ole poistaneet
Yhteenvetona voisi oikeastaan todeta, että kyseessä on muilta osiltaan aivan jäätävän hyvä peli, mutta kaikki mitä tulee äänelliseen elämykseen, laahaa ikävä kyllä monta valovuotta perässä. Paremmalla ääninäyttelyllä, ääniefekteillä ja musiikilla olisi hyvinkin noustu kilpailemaan lähelle terävintä kärkeä. Sitä kuvittelisi, että sen antaa helposti anteeksi, mutta kyllä siinä sen verran pahasti on oikeasti asioita pielessä, että katson aivan aiheelliseksi tiputtaa siitä pisteitä. Äänimaisema ja äänimaailma ovat pelin kannalta kuitenkin oleellisen tärkeitä asioita - sen tietää jokainen joka on yrittänyt pelata mitä tahansa peliä ilman ääniä. Sellainen kokemus on melko masentava. Mutta - heikon auditiivisen tarjonnan yli kun korviensa kanssa onnistuu kahlaamaan, niin sen jälkeen tämä peli on kyllä tarinaltaan, grafiikoiltaan ja käyttöliittymältään aivan ehdottomasti pelaamisen arvoinen kokonaisuus. |
| Julkaisutiedot ja
käyttöjärjestelmätuki |
Kehittäjä: WRF Studios
Julkaisija: WRF Studios
Julkaisuvuosi: 2011
Alustat: Windows |
|
|
|
