 |
| Uusi etanolipitoisempi polttoaine on törkeää öljy-yhtiöiden vedätystä. - 9.1.2011 |
|
| Vieläkö meiltä tietkin viedään? - 18.9.2011 |
|
| 10 Väittämää energiansäästölampuista - 1.10.2012 |
|
| Päivittelyä - 8.5.2013 |
|
| Pilviä Spotifyn sinisellä taivaalla - 16.5.2013 |
|
| Valtatie 4, Kemi - Oulu - 13.11.2013 |
|
| Lumikista Big Hero 6:een - Mitä tapahtui Disneyn piirretyille? - 24.8.2015 |
|
Elettiin vuotta 1939. Ensimmäinen Walt Disneyn kokopitkä animaatioelokuva oli tosiasia. Se oli suurien haaveiden ja unelmien, sekä ahkeran ja pitkäjänteisen työn lopputulos; Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Siitä lähti Disneyn pitkä ja huikea ura kaikkien kansakuntien rakastamana sadunkertojana ja piirrettyjen elokuvien tekijänä. Mutta sitten jotain, jossakin vaiheessa alkoi mennä pieleen. Missä vaiheessa, mitä ja miksi. Pohditaan sitä aivan hetken kuluttua.
Nyt eletään vuotta 2015, ja jälleen on saatu kauppoihin DVD:nä aivan uunituore Disneyn elokuva joka kantaa nimeä Big Hero 6. Satuin katsomaan kyseisen animaatioelokuvan trailerin tässä taannoin, ja voin sanoa, että jo pelkästään se aiheutti sellaista pahoinvointia, mitä ei saa kunnolla edes purettua kirjalliseen muotoon. Yhtään liioittelematta voidaan sanoa, että ainoa yhtymäkohta Lumikkiin löytyy levyn kannesta, kaikessa ironisuudessaan siitä kohtaa, jossa lukee Walt Disney. Mikään muu näitä kahta teosta ei yhdistä millään tavalla.
No niin, toki maailma on toisenlainen paikka kuin maailmansotien keskellä 1930 ja 1940-lukujen taitteessa ja arvomaailma on aivan erilainen. Hyvä kysymys onkin, miksi nykyisenkaltaisia kylmiä ja kovia arvoja pitää vielä ruokkia Big Hero 6:n kaltaisilla hirvityksillä. Walt on ollut haudassaan jo jonkin aikaa, enkä kiellä etteikö hänenkin elinaikanaan Disney-konsernilla olisi ollut notkahduksia laadussa, mutta varsinkin hänen kuolemansa jälkeen on tapahtunut selkeästi käänne huonompaan suuntaan Disneyn tuottamissa elokuvissa.
Lumikki - ja muutkaan Disneyn alkuaikojen tuotantoon kuuluvat klassikot - eivät ole vain satunnaisia massaan hukkuvia lasten kertakäyttöviihteeksi tarkoitettuja tusinatarinoita. Ne ovat kunnollisia satuja, jotka henkivät tunnelmaa ja taikaa! Samaa ei voi parhaimmalakaan mielikuvituksella sanoa tästä uudesta animaatiohirvityksestä, joka on niin kuvottavan muka-hauska, muka-nokkela ja tunnelmaltaan niin järkyttävän hermostuttava, levoton ja repivä, ettei ihmekään jos lapset saavat ADHD-kohtauksia.
Ensimmäinen ongelmakohta piilee piirretyn ja animaation eroissa. Piirretyn elokuvan tekeminen vaatii aikaa ja taiteellista lahjakkuutta. Animaatioiden tekeminen taas ei vaadi paljon mitään taiteellisia meriittejä. Ja pahaksi onneksi sen tekemiseen ei kulu kauaa aikaa. Hyvät sadut ja tarinat eivät synny tietokoneen ääressä nappia painamalla sen muutaman hujauksen aikana kun animaatiota kyhätään kasaan. Satujen valmistuminen ja tarinoiden kypsyminen vaatii aikaa ja visiointia, jota piirrettyjen tekijöillä on ollut yllin kyllin piirtämisensä lomassa.
Toiseen ongelmakohtaan - eli pituuteen - päästäänkin oivalla aasinsillalla siitä, että animaatioiden tekeminen on helppoa. Nykyiset lasten elokuvat ovat nimittäin aivan liian pitkiä. Lumikki kestää reilun tunnin, mikä sekin on jo lapsille pitkä aika istua aloillaan. Uusimmat Disneyn tuotokset lähentelevät jo kahta tuntia ja kun vielä niiden sisältö on mitä on, niin pituus on todellinen ongelma. Pituuden ongelmaa pahentaa lisäksi vielä sellainen seikka, että loppuratkaisulle pedataan paikkaa vähintään puolet elokuvasta, ellei enemmänkin. Katsoessani Lumikkia pidemmän tauon jälkeen uudestaan, tajusin että se mitä siinä tapahtuu, tapahtuu yllättäen ja vähäeleisesti, eikä katsojaa olla koko ajan valmistelemassa johonkin seuraavaan spektaakkeliin.
Disney-elokuvien sanotaan eläneen ns. kulta-aikaansa 90-luvulla. Se onkin totta. Silloin ilmestyivätkin viimeiset oikeasti hyvät ja tunnistettavat Disney-piirretyt. 1989 ilmestynyt Pieni merenneito, 1991 ilmestynyt Kaunotar & Hirviö, 1992 ilmestynyt Aladdin, 1994 ilmestynyt Leijonakuningas ja 1995 ilmestynyt Pocahontas sekä vielä 1999 ilmestynyt Tarzan loivat onnistuneen aikakauden, joka myös valitettavasti päättyi saman tien siihen. Sitten tulivat vyörymällä animaatiot ja niiden mukana edellä kuvatut ongelmat. Frozen, joka ilmestyi vuonna 2013 oli kuitenkin yllättävän onnistunut yritys puhaltaa satumaailmaa uudestaan henkiin ja se onkin luonut vielä pientä toivonkipinää Disneyn tulevaisuudelle.
Näitä Big Hero 6:n tapaisia futuristisia, ahdistavia, sieluttomia ADHD-kertakäyttöjätteitä ei kuitenkaan pitäisi päästää tuotantoon. Naurettavinta kaikessa on, että kyseinen tekele kuuluu vieläpä 53:na osana samaan klassikkosarjaan, jonka ensimmäinenä osa on, ei enempää eikä vähempää kuin Lumikki ja seitsemän kääpiötä. |
|
|
